Pihvi. Jokaisen lihansyöjän sydämen sykähdyttävä sana. Se tuo mieleen grilli-iltojen tuoksuja, pieniä gourmet-ravintoloita ja intiimejä illallisia. Valmistamisen taidetta, taikka sen nauttimisen ihanaa aitoutta. Mutta miten valita se oikea pala mielenkiintoista massaa, ja miten sen sitten oikeasti valmistaa?
Pihvi ei ole pelkkää lihaa. Se on koostuu erilaisista lihan osista ja niiden valinnalla on suuri vaikutus lopputulokseen. Paahtopaisti on maukasta, mutta voi olla sitkeää. File on pehmeää ja mureaa, mutta maksaa maltaita. Entrecôte taas on rasvainen ja mehevä, mutta voi olla liian rasvainen joillekin.
Valinta riippuu pitkälti siitä millaista tekstuuria ja makua etsit. On myös tärkeää ottaa huomioon, kuinka paljon aikaa ja vaivaa olet valmis käyttämään ruuan valmistukseen. Esimerkiksi file sopii nopeaan paistamiseen, mutta paahtopaisti vaatii pitkän, miedolla lämmöllä tapahtuvan kypsennyksen.
Pihvin valmistuksessa lämpötilan hallinta on kaiken a ja o. Liian kuuma pannu tai grilli paahtaa pihvin pinnan ennen kuin sisus ehtii kypsyä. Toisaalta, liian mieto lämpö jättää pihvin pinnan vaaleaksi ja vetiseksi. Ideaalitilanne on, että pihvin molemmat pinnat paistuvat kauniin ruskeiksi, mutta sisus jää meheväksi ja punertavaksi.
Pihvin kypsyysaste on myös merkittävä. Raa’asta kypsiin, tarjolla on valikoima vaihtoehtoja. Yksi suosii Medium rarea, toinen taas haluaa kypsyysasteen Well done. Kaikki makuasia, mutta valitse se joka aidosti nautintoa tuo.
Lopulta, pihvin valinta ja valmistus on taidetta, joka vaatii tiettyä tietoa ja taitoa, mutta asettaa samalla mahdollisuudet ihanille, makuhermoja kutkuttaville kokeiluille. Ja koska suurin osa meistä syö ruokaa nautinnon vuoksi, miksi emme koittaisi jotain uutta ensi kerralla, kun haemme lihatiskiltä jotain grillattavaa? Makuja laidunmailta, niitä on monia.
Yhteenveto
Valitaan pihvi, joka parhaiten silmää ja makuaistia miellyttää. Huolehditaan oikeasta kypsyysasteesta, ja nautitaan siitä, mihin lihan mahtava maailma meidät johdattaakaan. Lopulta pihvin valmistus on nautinto, joka pääsee huipentumaan syödessä. Eikös se olekin se tärkein lopputulos? Sillä makujen kirjo on loputon.
